Varoituksen sanoina nuorisolle kerron, että olen jo kolmatta jaksoa TKK:n palkallisessa kalustossa. Tämä putki alkoi keväällä 1993, ja olen jo ehtinyt tuta, mitä on olla parin sortin erikoisopettaja, yliassistentti ja yli-insinööri (päivänselvää yli- ihmisainesta, siis).
Kestämistä on helpottanut se, että kevään -98 ymmärsin olla virkavapaalla ja lehtoroimassa helsinkiläisessä monen alan väliaikaisessa ammattikorkeakoulussa. Jutun moraliteetti piilee siinä, että kaikesta huonosta esimerkistä(ni) huolimatta jokaisesta opiskelijapolvesta aina joku jää tai palaa korkeakouluun. Kokopäivätoiminen kovan liksan nauttiminen ei ehkä sittenkään ole elämän suola.
Silkkaa pelkkää kateutta esimerkiksi kollegoissani herättääkseni olen pistänyt tähän perään muutaman omaan työympäristööni ja -seuraani liittyvän kuvan.
Vasemmalla on sellitoverini Kirsi Voipio aitona ja aurinkoisena, kuten tavallista. Oikealla oleva kuva on otettu Teletekniikan perusteet -kurssiin kuuluvalla excursiolla Telegalleriaan (vai pitäisikö johdonmukaisesti sanoa Soneragalleriaan). Kuvaajan kunniaksi on kai sanottava, että Ansku Pirjola on tässä vielä nätimpänä kuin 3D-mallissa.