TELETOIMINTA SUOMESSA NUMEROINA

Suomi telemaana

Yleinen väite on, että suomalaiset ovat edistyksellisiä telepalveluiden käyttäjiä. Väitteelle on selviä tieteellisiä perusteita. Tiede olkoon tässä tilastotiede.

Kansainvälisessä vertailussa Suomi sijoittuu OECD-maiden kärkijoukkoon. Varsinkin matkaviestin- ja Internet- palveluiden käytössä suomalaiset ovat kehityksen kärjessä.

Matkaviestimien suosiosta kertoo se, että kokonaisliittymätiheyden kasvu selittyy tällä hetkellä pääosin matkapuhelinliittymien lisääntyneellä kysynnällä.

liittymämixi (LM:n tilastojen mukaan)



Suomessa on henkeä kohden laskettuna eniten matkapuhelinliittymiä maailmassa. Joulukuussa 1998 liittymätiheys oli jo 56,1 sataa asukasta kohden.


Matkapuhelinpenetraatio eräissä maissa

Myös Internet-liittymien osalta Suomi on kärkimaita liittymätiheyden ollessa heinäkuussa 1998 noin 100,5 tietokonetta/1000 asukasta. Luku on puhdas arvio niin Suomen kuin muidenkin maiden osalta.



Eräs syy telepalveluiden laajamittaiseen käyttöön lienee palveluiden edullisuus. OECD:n hintavertailun mukaan Suomi sijoittuu telepalveluiden osalta viiden edullisimman maan joukkoon. Matkaviestin- ja datasiirtopalveluiden hinnat kuuluvat maailman halvimpiin, sillä datasiirron maksut ovat 49 prosenttia ja matkaviestinnän 72 prosenttia OECD-maiden keskiarvosta. Myös paikallis- ja ulkomaanpuhelumaksut ovat OECD-maiden keskitason alapuolella. Lisäksi Suomen paikallispuhelumaksut ovat hinnoiltaan EU-maiden edullisimmat.


Paitsi edullisina, voidaan suomalaisia telepalveluita pitää myös laadukkaina. Liittymän toimitusaika on lyhyt ja palveluiden toimivuuden takaa luotettava televerkosto. Liikenneministeriön tekemien tutkimusten mukaan asiakkaat ovat tyytyväisiä palvelutasoon.

Telepalvelujen ja niiden tarjoajien arviointiin kuuluvat myös vikatiheyden, korjausaikojen, yhteyksien häiriöttömyyden ja päätöksenteon paikallisuuden tarkastelu. Kuluttajan nähdään yleisesti oppineen arvostamaan myös muita ominaisuuksia kuin halvinta hintaa.

Suomi on ollut ensimmäisiä maita mm. GSM- ja ATM-verkkojen käyttöönottajana.

Liikenneministeriön vuosittain julkaisema kirjanen 'Televiestintätilastot' on oivallinen lähdeteos arvioitaessa Suomen sijoittumista kansainvälisissä vertailuissa. Tilastoista selviävät myös monien asioiden tila maan sisällä. Lainataanpa tähän keskeistä tilastokirjan antia.


LIITTYMÄT

Puhelinliittymät puhelinverkoissa 1980-1997, 1000 kpl1

Vuosi Sonera Finnet
PY
Muut 2 Yhteensä Muutos, %/vuosi
1980 493 1 246   1 739 5,1
1985 625 1 564   2 189 4,7
1990 743 1 927   2 670 4,1
1995 785 2 014 11 2 810 0,3
1997 789 2 061 11 2 861 0,7

1) Sisältää yritys-, julkisyhteisö-, asunto- javapaa-ajanliittymät, ISDN-liittymät sekä telelaitosten omat liittymät.
2) Telia  ja Railtelia.
†) Keskimääräinen muutosprosentti.

 

Matkapuhelinmarkkinan kehitys vuodesta 1980 verkoittain


On mielenkiintoista tarkastella paitsi matkapuhelinten määrien kehitystä myös matkapuhelujen minuuttihintojen kehittymistä, kun markkinoille on tullut erilaisia vaihtoehtoja.

 

Matkapuheluhintojen kehitys

Liittymätiheys (liittymiä/100 asukasta) 1980-1997


liittymätiheys LM:n tilastokirjan mukaan)

ISDN-liittymät 1993-1997, kpl

Vuosi

Perus
2B+D

Järjestelmä
30B+D

 

Finnet
PY

Sonera

Yhteensä

Finnet
PY1

Sonera

Yhteensä

             

1993

373 60 433 106 6 112

1994

2 101 250 2 351 189 20 209

1995

4 462 1 500 5 962 254 200 454

1996

22 228 5 660 27 888 793 300 1 093

1997

41 568 12 600 54 168 2 787 900 3 687

1) Vuoden 1996 tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia edellisvuosien tietojen kanssa.

 

Eräitä liittymätiheyksiä 1980-1997

Vuosi Puhelinliittymät/
100 as.
Matkapuhelin-
liittymät/100 as.
Yleisöpuhelimet/
100 as.

Internetiin liitettyjen
tietokoneiden (host)
määrä/1000 as. 1
1980 36,3 0,5 0,2  
1985 44,5 1,4 0,3  
1990 53,4 5,2 0,4  
1991 54,0 6,4 0,4  
1992 54,2 7,6 0,4  
1993 54,4 9,6 0,4 7,0
1994 54,9 13,3 0,5 14,2
1995 55,0 20,4 0,5 41,4
1996 55,4 29,3 0,5 56,2
1997 55,6 42,0 0,5 88,1

1) Lähde: Network Wizards, Telmo ry.


PALVELUTASO

Puhelintoimi

Puhelinoloja eri maissa voidaan verrata monilla eri tavoilla. Kysyttäessä esimerkiksi haastattelututkimuksissa avoimina kysymyksinä, mitkä seikat haastateltujen mielestä ovat hyvän palvelutason merkkejä, nostetaan yleensä vain hinta esille - ei edes hinnan ja laadun suhde. Puhelimenkäyttäjillä ei useinkaan ole valmiiksi mietittyjä malleja siitä, mitä hyvään puhelinpalveluun kuuluu. Toisaalta, kun kysytään haastateltujen omia tai ympäristöstään kuulemia negatiivisia kokemuksia, saadaan vastauksiksi laajempi asiakirjo.
Haastateltavien mainitsemaa huonoa puhelinpalvelua ovat rätinät, huono kuuluvuus, katvealueet, katkokset, liittymän hidas avaaminen, epäselvät laskut, epäystävällinen tai puutteellinen neuvonta, luettelon puuttuminen, asennusten ja varsinkin viankorjauksien keskittyminen virka-aikaan ja vaikkapa huonosti ennakoitava tariffipolitiikka.
Puhelinoperaattorit tilastoivat omia suorituksiaan ja teettävät ajoittain yrityskuvatutkimuksia. Näiden selvitysten tulokset ovat lähes poikkeuksetta liikesalaisuuksia. Julkista tietoa on saatavilla esimerkiksi Liikenneministeriön (itse asiassa p.o. liikenneministeriön!) vuosittaisesta Televistintätilastosta. Seuraavassa käydään esimerkinomaisesti läpi eräitä laadun mittareita.

Puhelinliittymän (lanka-) toimitusaika keskimäärin, päivää

Vuosi Toimitusaika keskimäärin
1989 10,4
1990 8,2
1991 8,0
1992 5,5
1993 5,3
1994 5,4
1995 5,7
1996 5,8
1997 5,3

 

Vikailmoituksia 100 liittymää kohden vuodessa

Vuosi Puhelinliittymä Yleisöpuhelin
1989 12,2 224,9
1990 12,2 209,0
1991 10,5 291,0
1992 10,8 261,7
1993 9,9 247,6
1994 8,3 225,4
1995 8,3 221,1
1996 6,8 149,6
1997 9,1 141,6

 

Työpäivän kuluessa korjattujen puhelinliittymävikojen osuus kaikista korjatuista puhelinliittymävioista, %

Vikojen korjaaminen on varsin työvoimavaltaista ja siten kallista toimintaa. Paitsi korjaaminen on myös valmiuksien ylläpito kallista. Viankojaajat tuskin suostuvat päivystämään kotonaankaan saamatta tästä kohtuullista korvausta.
Teleoperaattoreilla on yhteiskunnallisia velvoitteita, joita tosin on jonkin verran karsittu (esimerkiksi hätäpuhelimet). Keskusvikojen korjaamiseen ryhdytään välittömästi, mutta viikonloppuna vioittuneen kaapelin korjaus saattaa alkaa vasta maanantaina. Asiaan vaikuttaa kaapelissa kulkevan liikenteen määrä ja arvioitu merkittävyys. Ohuella jonkun pienen asuntoalueen puhelinliikenteestä huolehtivalla kaapelilla ei yleensä ole kovin korkeaa prioriteettia.

Vuosi Korjatut viat, %
1989 62,5
1990 67,6
1991 62,4
1992 68,7
1993 73,5
1994 66,4
1995 69,1
1996 75,5
1997 75,6

 

Laskuvalitukset 1000 tilaajaa kohden ja näistä seuranneet oikaisut

Vuosi Valitukset / 1000 tilaajaa Johti oikaisuun, %
1989 4,1 19,4
1990 2,1 18,2
1991 2,7 15,2
1992 1,8 11,1
1993 1,6 11,5
1994 2,4 11,5
1995 4,4 8,7
1996 6,6 23,61
1997 1,8 15,51

1) Tilastoperusteiden muutos..

 

Datasiirto

 

Dataliittymien toimitusaika keskimäärin, päivää

Vuosi Toimitusaika keskimäärin
1989 20,1
1990 18,0
1991 21,5
1992 17,6
1993 18,6
1994 19,1
1995 17,4
1996 23,8
1997 13,8

 

Vikailmoituksia 100 dataliittymää kohden vuodessa

Vuosi Vikailmoitusten lkm
1989 25,2
1990 11,3
1991 11,3
1992 15,8
1993 18,3
1994 23,0
1995 19,6
1996 17,2
1997 14,1

 

Neljän tunnin kuluessa korjattujen dataliittymävikojen osuus kaikista korjatuista dataliittymävioista, %

Vuosi Korjatut viat, %
1989 65,9
1990 74,8
1991 83,7
1992 74,8
1993 75,2
1994 79,5
1995 79,9
1996 65,8
1997 83,2

Suomen telehallinnon rakenne

KUVA TULEE MYÖHEMMIN!

 

KATSAUS SUOMEN TELEPOLITIIKKAAN

Lainsäädännön kehitys

Telemarkkinalaki tuli voimaan 1.6.1997. Uusi laki modernisoi monista muutoksista huolimatta vuosikymmenessä auttamatta vanhentuneen teletoimintalain. Telealalle pääsy muuttui täysin vapaaksi matkaviestinverkkojen tarjontaa lukuunottamatta. Teleyritysten toiminnan sääntely muuttui epäsymmetriseksi: tiukemmat velvoitteet kohdistetaan siihen teleyritykseen, jonka markkinavoima arvioidaan huomattavaksi.

Koko telealan alemmanasteinen normisto uusittiin vastaamaan uutta lakia. Tavoitteena oli erityisesti edistää palvelukilpailua kiinteissä paikallisissa televerkoissa. Samalla Suomen lainsäädäntö saatettiin vastaamaan Euroopan uutta yhteisölainsäädäntöä. Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuvat muutokset ivät kuitenkaan merkinneet suurta muutosta suomalaisille telemarkkinoille lukuun ottamatta huomattavan markkinavoiman käsitettä.

Euroopassa, jossa teletoimen hoito on perinteisesti ollut (valtion) monopolien hoidossa, oli paikallisverkkojen vuokrauspakon säätäminen luonnollinen tie yksityisen kilpailun avaamiselle.

Suomessa taas pääosan puhelinliittymistä ovat rakentaneet puhelimenkäyttäjien perustamat omat yritykset. Vuokrauspakko merkitsee täällä useimmin valtionyhtiön tai valtionyhtiöiden tuloa yksityisten paikallisverkkoihin kuin päinvastoin.

Telemarkkinalaki on puitelaki, joka tekee mahdolliseksi telemarkkinoiden kehityksen kaupalliselta pohjalta niissä rajoissa kuin yhteisölainsäädäntö sen sallii. Telemarkkinalaki koskee kaikkia sähköisen viestinnän verkkoja. Siksi se kestänee monia eurooppalaisia lakeja paremmin myös viestintämuotojen lähentymisen (konvergenssin) sääntelyyn kohdistamat paineet.

Huhtikuussa 1998 valmistui liikenneministeriön esitysehdotus laiksi yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta. Lailla parannettaisiin käyttäjän luottamusta televiestintään. Käyttäjän tietosuojaa koskevat säännökset siirrettäisiin lain tasolle ja lainsäädäntö saatettaisiin vastaamaan Euroopan unionin direktiivien vaatimuksia.

Luottamusta tosin on myös vähennetty mm. luopumalla käyttäjien perustuslaillisesta oikeudesta loukkaamattomaan puhelinsalaisuuteen antamalla poliisille oikeus puhelujen salakuunteluun.

 

Huomattavan markkinavoiman määrittely

Kesäkuussa 1997 liikenneministeriö päätti, millä teleyrityksillä on huomattava markkinavoima. Suomessa päätökset tehtiin ensimmäisenä Euroopan unionin jäsenvaltioista. Telemarkkinoidemme rakenteesta johtuen ratkaisu oli meillä huomattavasti kompleksisempi kuin muualla. Telemarkkinat segmentoitiin paitsi maantieteellisesti, myös verkkotekniikan (kiinteä verkko, matkaviestinverkko) ja verkkohierarkian (paikallisverkot, kaukoverkot ja kansainväliset verkot) perusteella.

Huomattavan markkinavoiman päätökset ovat voimassa vuoden kerrallaan.

 

Toimilupapolitiikka

Kaikki toimiluvat uusittiin telemarkkinalain voimaantulon johdosta.
Kaikki telemarkkinalain voimaan tullessa toiminnan aloittaneet teleyritykset saivat hakemansa toimiluvan. Yhteensä toimilupia oli 1.6.1998 voimassa 26 kappaletta. Näistä luvista yksi oli NMT-450 ja yksi NMT-900, kolme valtakunnallista DCS-lupaa, 18 alueellistaDCS-lupaa ja kolme valtakunnallista GSM-lupaa.

Teletoimintailmoituksen tehneitä teleyrityksiä oli 1.5.1998 yhteensä 90.

 

Kilpailun eteneminen

Hyväksyessään telemarkkinalain eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy välittömästi uusiin toimiin paikalliskilpailun edistämiseksi, jos telemarkkinalain mukaiset keinot osoittautuvat riittämättömiksi.

Telekilpailu toimii Suomessa vähintään tyydyttävästi kaikilla markkinalohkoilla lukuun ottamatta kotitalouksien ja pienkäyttäjien kiinteän paikallisverkon telepalveluita. On tosin katsottu, että paikallispalveluita tulisi tarkastella kokonaisuutena eikä pilkkoen niitä kiinteän verkon palveluiden ja matkaviestinpalveluiden segmentteihin.

Liikenneministeriö julkaisi maaliskuussa 1998 keskustelumuistion mahdollisuuksista edistää pienkäyttäjien paikalliskilpailua sääntelyn avulla.Muistioon on koottu kaikki esille tulleet ajatukset ja aloitteet. Muistiosta pyrittiin herättämään keväällä 1998 laaja keskustelu, jonka perusteella päätettiin tai päätetään jatkotoimista. Muistio ei kuitenkaan tavoittanut kuin mikroskooppisen murto-osan suomalaisista telepalvelujen käyttäjistä, niiden tuottajat sentään paremmin

Antaessaan syksyllä 1996 eduskunnalle esitystä telemarkkinalaiksi hallitus arvioi yhdeksi paikalliskilpailun merkittävistä esteistä useiden teleyritysten hinnoittelukäytännön. Tässä pelkästään Suomessa tunnetussa järjestelmässä keskinäisesti omistetun yrityksen omistajille annetaan alennuksia telemaksuista.
Omistajat eivät voi saada hyötyä yritykseen tekemästään sijoituksesta, jos eivät käytä yrityksen palveluita. Hallitus kuitenkin päätti olla puuttumatta lainsäädännöllä tähän käytäntöön, varsinkin kun merkittävät keskinäisesti omistetut teleyritykset itse olivat omista lähtökohdistaan irtaantumassa tästä käytännöstä. Kehitys onkin ollut myönteistä.
Neljä teleyritystä (Helsingin Puhelin, Keski-Suomen Puhelin, Sonera ja Tampereen Puhelin) on jo noteerattu Helsingin arvopaperipörssissä, ja kaikkien merkittävien teleyritysten omistajarakenteen kehitystyö on vireillä.

Elokuussa 1997 Euroopan komissio pyysi Suomen hallitukselta selvitystä, miksi alennuskäytäntöön ei ole puututtu. Komissio katsoi, että se on yhteisön kilpailulainsäädännön vastainen. Siten se ei olisi sallittua ainakaan määräävässä markkina-asemassa oleville yrityksille. Suomen hallitus vastasi kyselyyn kevällä 1998.

 

Regulaattorin asema

Syksyllä 1997 keskusteltiin siitä, miten itsenäisen sääntelyviranomaisen rooli voidaan taata, kun sääntelyviranomainen toimii samassa ministeriössä kuin valtiollisen teleyrityksen omistajafunktiot. Sääntelyviranomaisen itsenäisyyttä vaativat myös eräät telealan direktiivit.

Liikenneministeriön sisäistä työnjakoa ja tehtävien käsittelyä tarkistettiin syksyllä 1997 siten, että sääntelyviranomaisen tehtäviä on mahdollista hoitaa itsenäisesti. Samalla selkeytettiin ministeriön ja Telehallintokeskuksen työnjakoa vahvistamalla entisestään Telehallintokeskuksen asemaa itsenäisenä telealan valvontaviranomaisena. Euroopan komission kanssa käytyjen keskustelujen perusteella järjestely näyttäisi vastaavan direktiivien vaatimuksia.

 

Suomen toiminta Euroopan unionissa

Telealan yhteisölainsäädännön valmistelutyötä leimasi syksyllä 1997 telealan kilpailun avaaminen yhteisössä 1.1.1998 lukien. Suomi osallistui valmistelutyöhön edelleen aktiivisesti pyrkien siihen, että kilpailun avautuminen olisi todellista ja toisaalta siihen, että säännösten haitalliset vaikutukset kilpailussa pidemmälle edenneissä maissa olisivat mahdollisimman pienet.

Euroopan komissio julkaisi joulukuussa 1997 vihreän kirjan viestintämuotojen lähentymisestä, konvergenssista. Vihreässä kirjassa tarkastellaan, mitä sääntelyvaikutuksia on televiestinnän, joukkoviestinnän ja tietotekniikan lähentymisellä. Aloite saattaa johtaa viestintäalan yhteisölainsäädännön laajaan muuttamiseen. Mahdollista on, että komissio ottaa konvergenssin aiheuttamat sääntelytarpeet huomioon samassa yhteydessä kuin televiestinnän yhteisölainsäädäntöä tarkastellaan direktiivien mukaisesti vuoden 1999 loppuun mennessä. Jos niin tapahtuu, lainsäädäntöesitykset saattavat olla esillä Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella.

Suomi on pyrkinyt ministerineuvostossa vaikuttamaan siihen, että Euroopan unioni olisi omalta osaltaan tukemassa kolmannen sukupolven matkaviestinjärjestelmän (UMTS) nopeaa käyttöönottoa. Linjamme mukaisesti yhteisölainsäädännöllä ei kuitenkaan saisi vaikuttaa alan teollisuuden yhteistyössä tapahtuvaan standardointitoimintaan eikä tarpeettomasti rajoittaa jäsenvaltioiden aktiivisuutta toimilupapolitiikassa.

Euroopan unionin toiminnan painopiste telealalla on siirtymässä televerkon välityksellä tarjottujen palveluiden sääntelyyn päin. Kuluneen vuoden aikana ajankohtaisia asioita ovat olleet erityisesti Internetin käyttöön liittyvät ei-tekniset eli ns. pehmokysymykset kuten alaikäisten ja ihmisarvon suojelu viestintäpalveluiden tarjonnassa. Euroopan yhteisöjen toimintapolitiikka on pääosin vastannut Suomen omaksumaa tietopalveluiden erityissääntelylle kriittistä kantaa.

Myös Internetin nimihallintojärjestelmän uudistaminen on pinnalla. Merkittävä komission esitys sähköisistä allekirjoituksista tuli ministerineuvoston käsittelyyn toukokuussa 1998. Keväällä 1998 komissio teki aloitteen maailmanlaajuisesta sähköistä kauppaa ja tietoyhteiskuntaa koskevasta peruskirjasta.
Liikenneministeriö on osallistunut tämän hankkeen valmisteluun myös yhteisötasolla.

 

Muu kansainvälinen toiminta

Liikenneministeriö edustaa Suomea Euroopan unionin ohella monissa muissakin kansainvälisissä telealan järjestöissä ja toimielimissä. Niitä ovat muun ohella satelliittijärjestöt EUTELSAT, INTELSAT ja INMARSAT sekä Kansainvälinen Televiestintäliitto ITU ja sen alaiset organisaatiot. Satelliittijärjestöissä Suomi on kannattanut toimia niiden yksityistämiseksi ja kilpailun avaamista myös satelliittipalveluissa. Suomi oli vuonna 1998 Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssin CEPTin puheenjohtajamaa.

Yhdenmukaisesti eurooppalaisen kehityksen kanssa Suomenkin viestintähallinnon aktiivisuus on laajentunut televerkoston välityksellä tarjottujen palveluiden sääntelykysymyksiin. Kesällä 1997 liikenneministeriö osallistui laajaan tietoyhteiskuntaa käsittelevään ministerikokoukseen, jonka tuloksena hyväksytty Bonnin deklaraatio antaa puitteita viestintäpalveluiden kaupan ja niiden käytön globaalille lähestymistavalle. Tämä kehitys sai jatkoa Tanskan hallituksen kutsusta kokoontuneeseen Kööpenhaminan asiantuntijakokoukseen, jonka teemana oli sähköinen kaupankäynti.

Liikenneministeriö on osallistunut myös OECD:n telealan yhteistyöhön.

Katsaus perustuu paljolti Liikenneministeriön johtaviin verbaaliakrobaatteihin kuuluvan Harri Pursiaisen kirjoituksiin.

Teletoiminnan sääntelyn purkaminen

1987

  • teletoimintalaki tuli voimaan, telehallinto siirrettiin Posti- ja telelaitokselta liikenneministeriöön

1988

  • yritysten televiestintä ja datasiirto avattiin osittain kilpailulle
  • uudella radiolailla luotiin edellytykset tehokkaalle radiohallinnolle ja taajuuksien käytölle

1990

  • teletoimintalain muutoksella poistettiin Posti- ja telelaitoksen erityisoikeudet
  • televiestintä dataverkoissa ja GSM-verkoissa avattiin kilpailulle

1990-1991

  • myönnettiin toimiluvat alueellisille radioteleverkoille
  • yritysten televiestintä avattiin kokonaan kilpailulle

1992

  • kytkentäinen datasiirto vapautettiin toimiluvista
  • kauko- ja paikallisteletoimintaan myönnettiin kilpailevia toimilupia

1993

  • rajoitettu kilpailu kaukoteletoiminnassa ja kansainvälisessä teletoiminnassa alkoi

1994

  • täysimittainen kilpailu paikallis- jakaukoteletoiminnassa sekä kansainvälisessä teletoiminnassa alkoi
  • myönnettiin ensimmäiset luvat ns. palveluoperaattoreille

1995

  • myönnettiin kilpailevia toimilupia DCS-verkkoihin

1996

  • teletoimintalain muutoksella:
    • velvoitettiin telelaitokset luovuttamaan toisilleen teleyhteyksiä
    • luovuttiin tarveharkintaisista toimiluvista
    • luovuttiin asiakasmaksujen sääntelystä

1997

  • kumottiin teletoimintalaki telemarkkinalailla,jolloin:
    • parannettiin teleyritysten mahdollisuuksia vuokrata toisten teleyritysten rakentamia teleyhteyksiä
    • ainoastaan matkaviestinverkkojen rakentaminen jäi toimiluvan varaiseksi toiminnaksi
    • teleyritysten tulee erotella televerkko- ja telepalvelutoiminta
  • telemarkkinalain nojalla ministeriö asetti osan menestyneistä teleyrityksistä huomattavan markkinavoiman teleyrityksiksi, jolloin muut teleyritykset pystyivät toimimaan vähemmän säännellyssä ympäristössä ja rajoitetummin velvollisuuksin

1998

  • vähäisiä matkaviestinnän muotoja (mm. Autonet, ARP ja henkilöhaku) vapautettiin toimiluvasta
  • kansainvälisen televiestinnän välittäminen Suomeen vapautettiin pääosin ilmoitusvelvollisuudesta

TELEYRITYKSET

Telemarkkinalain mukaan teletoiminnan harjoittajia kutsutaan teleyrityksiksi. Teleyritykset jaetaan edelleen televerkko- ja telepalveluyrityksiin. Televerkkoyritykset tarjoavat nimensä mukaisesti televerkkopalveluita rakentamalla ja ylläpitämällä joko kiinteätä tai matkaviestinverkkoa. Ainoastaan matkaviestinverkkoa tarjoavat yritykset tarvitsevat toimintaansa varten toimiluvan. Muun teletoiminnan aloittamiseen tarvitaan vain teletoimintailmoitus.

Sitä vastoin monet perusteletoiminnasta poikkeavat teletoiminnan muodot, kuten Internet-palvelun tarjoaminen, on vapautettu kokonaan lain soveltamisalasta.

Suomen telemarkkinoita hallitsee kolme ryhmittymää, joihin on jo useasti viitattu aiemmassa esityksessä. Nämä ovat suuruusjärjestyksessä valtion neljältä viidesosaltaan omistama Sonera Oy (entiseltä nimeltään Telecom Finland Oy, sitä ennen tunnettu mm. nimillä PTL-Tele, Posti- ja telelaitos sekä Posti- ja lennätinlaitos) alueellisten puhelinyhtiöiden ja näiden yhteisten valtakunnallisten osakkuusyhtiöiden muodostama Finnet-yhtiöt sekä ruotsalaisen valtiollisen teleyrityksen Telia Ab:n omistama Telia Finland Oy (entiseltä nimeltään Telivo Oy ja entiseltä omistajaltaan Imatran Voima Oy). Muita Suomen markkinoilla toimivia teleyrityksiä ovat mm. Global One Communications Oy, Facilicom Finland Oy (entiseltä nimeltäänTeleykkönen Oy) ja RSL COM Finland Oy, jotka tarjoavat verkko- ja muita palveluita sopimusasiakkailleen.

Yleisiä televerkkoja tarjoavien verkkoyritysten lisäksi toimii teletoiminnan harjoittajia, jotka tarjoavat televerkkoja ja -palveluita rajoitetulle käyttäjäryhmälle

Lisäksi useat uudet ulkomaiset teleyritykset ovat hankkineet oikeudet Suomessa toimimiseen, mutta toistaiseksi suurin osa niistä ei ole aloittanut toimintaa laajassa mitassa. Oman lisänsä niin kiinteän kuin matkaviestinverkonkin kilpailuun tuovat GSM 1800/DCS-matkaviestinverkot, joiden rakentamiseen on tällä hetkellä myönnetty 35 toimilupaa. GSM 1800/DCS-verkot ja niiden palveluiden toteuttamisen tavat tulevat vaikuttamaan merkittävästi telemarkkinoihin.

 

Teletoiminnan harjoittajat

Finnet-yhtiöt

Finnet-yhtiöiden perustana ovat asiakkaiden omistamat puhelinyhtiöt, jotka ovat perinteisesti vastanneet omien alueidensa tietoliikennepalvelujen tuottamisesta asiakkailleen.

Alueellisia puhelinyhtiöitä oli vuoden 1999 alkupuolella 46 kappaletta.

Finnet-yhtiöiden osuus kaikista Suomen n. 2,8 miljoonasta lankapuhelinliittymästä on 72 %.

Matkapuhelinliittymiä Finnet-yhtiöillä oli vuoden 1997 lopussa 567 017 (GSM ja Autonet). Kaikista matkapuhelintilaajista Finnet-yhtiöiden osuus oli noin 26 %.

Finnet-yhtiöiden työnjako on toteutettu siten, että valtakunnallista ja kansainvälistä liikennettä hoitaa neljä tätä varten perustettua, puhelinyhtiöiden omistamaa yhtiötä. Oy Radiolinja Ab tarjoaa GSM-palveluja, Oy Datatie Ab valtakunnallisia datapalveluja, Kaukoverkko Ysi Oy vastaa kotimaan kaukopuheluista ja Oy Finnet International Ab puolestaan kansainvälisistä tietoliikennepalveluista.

Finnet-yhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 1997 oli 8,0 miljardia markkaa. Ryhmän osuus Suomen televiestinnän 16 miljardin markan kokonaismarkkinoista oli 50 prosenttia. Paikallisliikenteessä Finnet-yhtiöiden markkinaosuus oli minuuteista laskettuna 75 % (liittymistä laskettuna 72 %), kotimaan kaukoliikenteessä noin 54 % ja kansainvälisessä liikenteessä 29 %. Matkaviestinnän kokonaismarkkinoista Finnet-yhtiöillä on noin 24 prosentin osuus.

 

Sonera Oy

Sonera Oy on liikevaihdoltaan suurin yritys Suomen televiestintämarkkinoilla. Se toimii sekä verkko- että palveluyrityksenä. Soneran ydinliiketoiminta-alueet ovat matkaviestintä, datapalvelut ja mediaviestintä. Kiinteän televerkon lisäksi yhtiö operoi viittä matkapuhelinverkkoa (GSM 1800, GSM, NMT 900, NMT 450 ja ARP).

Vuonna 1997 koko konsernilla oli henkilöstöä keskimäärin 7922 ja sen osuus kiinteistä liittymistä oli 28 % ja matkapuhelinliittymistä 74 %.

Konsernin liikevaihto v. 1997 oli 7,7 miljardia markkaa ja sen osuus televiestinnän kokonaismarkkinoista oli 48 %.

Paikallisliikenteessä Soneran markkinaosuus oli minuuteista laskettuna noin 25 % (liittymistä 28 %), kotimaan kaukoliikenteessä 41 % ja kansainvälisessä liikenteessä 61 %. Matkaviestinnän kokonaismarkkinoista Soneran osuus oli 76 %

 

Telia Finland Oy

Telia Finland Oy toimii operaattorina sekä perinteisessä lankaverkossa että vuoden 1997 joulukuusta myös matkapuhelintoiminnassa. Yhtiö peri Telivon saaman valtakunnallisen matkapuhelinoperaattorin luvan, mutta ei kuitenkaan ole ollut halukas investoimaan valtakunnallisen verkon rakentamiseen.

Yhtiön nimi muuttui alkuperäisestä Telivo Oy:stä omistajanmuutoksen yhteydessä Telia Finland Oy:ksi 1.10.1997. Markkinoinnissaan yhtiö kuitenkin käyttää emoyhtiönsä nimeä ja logoa (telia). Omistajapohjaa (Ruotsin valtio) ei suomalaiselle kuluttajalle tuoda esille.

Lankaverkkopalveluista keskeisimmän osan muodostavat kauko-ja kansainväliset puhelut. Matkapuhelintoiminta perustuu GSM 1800/DCS-tekniikkaan, ja palvelun tarjonta keskittyy muutamaan Suomen suurimmista kaupungeista.

Vuonna 1997 Telia Finlandin liikevaihto oli 165 miljoonaa markkaa ja henkilöstön lukumäärä vuoden lopussa oli 200. Sen markkinaosuus kaukopuheluista oli hieman alle 5 prosenttia ja ulkomaanpuheluista 10 prosenttia. Asiakkaina sillä on lähinnä henkilöitä ja jopa yrityksiä, joilla palvelun valintakriteerinä on oikeastaan vain hinta.

Paikallispuhelut ovat käytännössä kotimaisten yrittäjien käsissä. Tähän on kaksi tärkeää syytä. Pikkuraha ei huokeiden puhelujen maassa kiinnosta ulkomaisia yrittäjiä. Viimeisen mailin korkea kustannus pitää kilpailijat poissa varsinkin pienkäyttäjien luota; verkon haltija on pääasiallisin palveluoperaattorikin. Tämä siitä huolimatta, että verkko-operaattorilla on velvollisuus vuokrata johtojaan muille operaattoreille.

Paikallispuhelujen arvioidut määrät1 1970-1997, milj. kpl/min.

Vuosi PTL jne Finnet
PY
Telivo jne Muut2 Yhteensä
  milj. kpl milj.min. milj.kpl milj.min. milj. kpl milj.min. milj. kpl milj.min. milj. kpl. milj.min
1970 169   662           831  
                     
1975 286   954           1 240  
                     
1980 472   1 238           1 710  
                     
1985 636   1 583           2 219  
                     
1990 780   2 117           2 897  
1995 869 3 046 2 287 8 689 3,4 10 4,6 9,4 3 164 11 754
1996 928 3 243 2 370 9 442 3,3 10,4 4,7 10,3 3 306 12 705
1997 991 3391 2 492 10 160 5,3 15,6 5,4 13,3 3 494 13 580

1) Luvut sisältävät paikallispuhelut ja paikallisverkon käytön muihin puheluihin ( = verkkokorvaukset).
Paikallispuhelujen kokonaislukumääristä ei ole ollut saatavilla tarkkoja lukuja.
Vuosien 1970-1990 paikallispuheluiden määrät on arvioitu sykäysmäärien ja puhelujen keskimääräistä kestoa koskevien tietojen perusteella.
2) Railtelia

 

Paikallispuheluminuuttien jakauma telealueittain 1997, %1

Telealue Sonera Finnet
PY
Uudenmaan 11,1 88,9
Turun ja Porin 8,8 91,2
Hämeen 9,6 90,4
Kymen 81,5 18,5
Vaasan 26,6 73,4
Oulun 25,1 74,9
Pohjois-Karjalan 45,9 54,1
Keski-Suomen 50,6 49,4
Mikkelin 55,8 44,2
Lapin 99,9 0,1
Kuopion 44,4 55,6
Ahvenanmaan 7,0 93,0
     
Koko maa 25,0 75,0

1) Osuudet on laskettu vain nyk. Soneran ja Finnet-yhtiöiden paikallispuheluminuuttien perusteella, koska muiden telelaitosten osuus puheluminuuteista on ainoastaan 0,1%.

 



Markkinan jako paikallispuheluissa

Kaukopuhelutoiminta on varsinkin aiemmin ollut varsin kannattavaa liiketoimintaa. Markkinan jakavat ne, joilla on jo ennen kaukopuhelukilpailun alkamista ollut omat verkot.

Kaukopuhelujen määrät 1970-1997, milj. kpl/min.

Vuosi PTL jne Finnet 1 Telivo jne Muut2 Yhteensä
  milj.kpl / st. milj.min. milj.kpl. milj.min. milj.kpl milj.min. milj.kpl. milj.min. milj.kpl milj.min.
                     
1970 134,9               134,9  
1980 298,7               298,7  
1985 407,1               407,1  
1990 536,9               536,9  
1995 165,2 901,0 272,1 1 221,3 24,0 100,7 2,0 5,1 463,3 2 228,1
1996 168,9 881,5 258,6 1 212,4 20,5 102,6 2,8 7,0 450,8 2 203,5
19973 162,9 829,3 234,8 1 103,7 21,3 98,5 8,0 16,0 425,0 2 047,5

1) Sisältää KV9:n, Datatien ja ÅMT:n puhelumäärät
2) Railtelia Oy, RSL Com Finland  ja Facilicom Finland Oy.
3) Finnetin tilastointiperusteet muuttuneet.
†) Vuodesta 1994 kaukopuheluita ovat ainoastaan telealueitten väliset puhelut

 

Kaukopuheluminuuttien jakauma telealueittain 1997, %

Paljolti hauska tietää -tietoudeksi tietoliikennetekniikan perusopinnoissa jäänee seuraava taulukko. Asiaa voi yhteiskunnan kehittymisestä ja varsinkin kehittämisestä kiinnostunut tarkastella vaikkapa kunkin alueen väestöpohjan laajuutta vastaan.


Telealue PTL jne Finnet Telivo jne
    KV9 ÅMT  
Uudenmaan 37,7 55,5   6,8
Turun ja Porin 23,1 73,2   3,7
Hämeen 26,3 67,8   5,9
Kymen 74,5 23,3   2,2
Vaasan 42,2 52,9   4,9
Oulun 43,9 51,9   4,3
Pohjois-Karjalan 48,9 49,0   2,1
Keski-Suomen 52,4 43,4   4,2
Mikkelin 52,4 44,6   3,0
Lapin 92,5 5,8   1,7
Kuopion 46,2 50,7   3,1
Ahvenanmaan 31,1   68,9  
Koko maa 40,8 54,3 4,9

1) Finnetillä (Kaukoverkko Ysillä) eikä edes Telia( Finlandi)lla ole toimintaa Ahvenanmaalla. / Finnet

 



Markkinan jako kaukopuheluissa

Ulkomaanpuheluissa on selvästikin katetta. Uusia yrittäjiä on vielä tulossa Suomen markkinoille, jossa lähinnä suuret vanhat operaattorit ovat jakaneet markkinan. Sadan prosentin markkinaosuuden omanneen valtion monopolin (Posti- ja lennätinlaitoksen) seuraajien osuus kakusta ei ole voinut olla muu kuin pienenevä.

Ulkomaanpuhelujen lukumäärät 1970-1997, milj. kpl/min.

Vuosi PTL jne Finnet 1 Telivo jne Muut 2 Yhteensä
  milj. kpl milj. min. milj. kpl milj. min. milj. kpl milj. min. milj. kpl milj. min. milj. kpl milj. min.
                     
1970 1,6               1,6  
1980 11,9               11,9  
1985 18,1               18,1  
1990 41,2               41,2  
1994 63,0   3,83   1,83       69,9  
1995 61,7 229,7 15,5 60,2 6,7 24,3 0,6 1,2 84,5 315,4
1996 60,3 219,3 22,0 80,5 7,5 29,3 1,3 2,9 91,1 332,2
1997 61,1 218,9 29,3 105,0 10,0 34,7 6,3 13,1 106,7 371,7

1) Sisältää Finnet Internationalin ja  ÅMT:n   puhelumäärät
2) Facilicom Finland Oy  ja Railtelia Oy / Facilicom Finland Oy och Railtelia Ab
3) Finnetin ja Telivon täysimittainen toiminta alkoi 1.7.94.



Markkinan jako ulkomaanpuheluissa